tiistai 1. syyskuuta 2015

kyllä täällä tarkenee










Jokainen, joka on aloittanut elämässään jotain uutta (kuten vaikka uudessa työpaikassa) tietää, että uuteen tottuminen ja järkevän tasapainon löytäminen uuden ja vanhan välillä vie aikaa. Kaikkeen tottuu sano pässi kun... ja niinhän se vaan kuulkaa menee. Ensimmäisten työviikkojen kaaos tuntuu helpottaneen ainakin hieman (kopotikop), mutta kyllä edelleenkin iltaisin ei juurikaan jaksa tehdä muuta kuin ihmetellä maailman menoa ja pussailla pikkupipanaa. Onneksi talouden ruokapuoli hoituu muiden toimesta (pusipusi Miehelle).

Eikä pölynimuriakaan oikeasti tarvitse ulkoiluttaa ihan joka päivä.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

viikonloppu paatilla







Tukholmanreissut voi halutessaan olla muutakin kuin muumidiskoja, pallomeriövereitä, shoppailua Drottningholmsgatanilla ja bussen till slussen.

Onnistunut ruotsinlaivamatka on toki muumidiskoja ja pallomeriövereitä, mutta ennen kaikkea se on yhteistä aikaa omien kesken. Parhaimmillaan se on nukkumista pikkuihminen toisessa ja Hanna-hylje toisessa kainalossa. Tai lounasta Östermalmin Saluhallissa, kipittelyä trendialueen ihmisvilinässä ja kuunsillan ihailua hytin ikkunasta. 

torstai 27. elokuuta 2015

torstain turinat







Onhan tässä ollut kaikenlaista! Lähinnä töitä yli virastoaikojen, mutta myös uutta laukkua, sisustamista, syksyn marjaherkkujen syömistä, (liian) aikaisia herätyksiä, päikkärittömiä päiviä ja holtitonta iltaväsymystä. Kaikkea moista meidän arkeen kuuluu, enkä vaihtaisi pois sekuntiakaan. Paitsi nuhasta kyllä luopuisin, anyone?

Huomenna näihin aikoihin keinumme paatilla ja sitä teemme koko viikonlopun. Mukavaa lähteä piskuiselle minilomalle omien tyyppien kesken.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

ehkä vähän blääh






Taitaa olla viimeiset hetket tänä vuonna viettää lounashetkiä parvekkeella. Siis niin että tarkenee kesähepenein. Mojitot toki maistuu niin kauan kun minttu pysyy hengissä vihervitriinissä.

Sananen säästä. Aamut alkaa olla jo melko kylmiä. Kun seitsemän aikaan värjöttelee bussi- tai juna-asemalla nilkat paljaana (koska iltapäivällä on kesä) kymmenessä asteessa ja siitä parin tunnin päästä kipittää vauhdilla toimistolle saaden hienoisen hien pintaan, on flunssan tulo melkein varmaa. Ja tulihan se tosiaankin, tosin on nyt jo saavuttanut vaiheen, ettei tupot nenässä tarvitse kotioloissa hiippailla (helpottaa muuten huomattavasti niistämistä).

Kaipaan uutta projektia. Ei mitään talonrakennussäätöä, vaan jotain. Työpaikanvaihdoskuvion ja arkikaaoshallinnan keskelle, mutta silti. Pesin aamulla pari ikkunaa, vaihdoin parille kukalle mullat (keväällä vissiin ne mullat kuuluisi vaihtaa) nakkelin kukat eri järjestykseen ikkunaan, mutta eipä tuonut pelkästään kukkien paapominen tarvittavaa apua muutoshalukkuudelle. Ehkä Netflixistä löytyisi joku uusi sarja katsottavaksi? Siitä ainakin saisi projektia monelle illalle.

perjantai 21. elokuuta 2015

oli kesä oli flunssa







Tuli viikonloppu ja tuli kesäflunssa. Aika perushommaa noin muuten tuo arkiviikko (koska ruuhkavuodet). Uuden oppimista ja pitkähköjä työpäiviä. Uunipottua lähipiknikistä ja taas mennään. Mielenkiintoisia kyllä nuo uudet työkuviot ja uudet hipsterityypit oikein mukavia, mutta vanhoja kaiffareita tulee ikävä. Niistä onneksi kolmen kanssa tuli tänään jutusteltua. Onneksi aina voi jutustella.

Viikonloppuna otetaan kaikesta kaikki irti. Lenkille ei pääse, mutta kaikkea muuta voi tehdä. 

sunnuntai 16. elokuuta 2015

jännittävä päivä







Saattaapa yöllä kuulua pikkumirkun huoneesta hampaannarskuntaa, sillä sen verran kaikkea jännittävää on tänään tapahtunut: on ollut maailmanpyörää, kummitusjunaa, hattaraa, lempipitsapaikkaa ja pikkutiikeriä. 

lauantai 15. elokuuta 2015

haipakkaa






Terveisiä vaan arkikaaoksen keskeltä! Tai ei täällä oikeasti mitään kaaosta ole, ainut kaaos kaikesta uudesta ja erikoisesta taitaapi olla meikäläisen pääkopassa. Hyvin on kuitenkin työelämän uudet tuulet lähteneet rullaamaan. Paljon riittää opittavaa kun katselee asioita ensimmäistä kertaa pöydän toiselta puolelta.

Viikolla yhtenä aamuna kustannuspaikalle kävellessäni muistelin aikaa, kun viimeksi työpaikka sijaitsi ihan keskustassa. Kivat lounaspaikat lähellä, spontaani AW, aamuinen pääkaupungin vilinä - olinkin jo niitä vähän ikävöinyt.