keskiviikko 22. lokakuuta 2014

selkiyttämistä







Lapsukaisen huone siis koki viikonlopun aikana huikean fyysisen muutoksen. Henkisesti muutos oli kuitenkin palkitsevin - projekti, josta oltiin puhuttu jokin tovi saatiin vihdoin verhoineen ja ikkunapesuineen tehtyä. Tavarat saatiin selkiytettyä omiin paikkoihinsa ja leikkitilaa on nyt entistä enemmän.

Käytännössä homma saatiin kuitattua valmiiksi pelkästään näppärillä järjestelyteknisillä toimenpiteillä yhden sateisen sunnuntai-iltapäivän aikana. Kylläpä on mieli hyvä, kun itse asukkikin on tyytyväinen lopputulokseen.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

sadepäivän puuhaa







Siivousurakan alku näytti todella lupaavalta kun 20 sekunnin jälkeen jo itkua tuherrettiin. Totta tosiaan aiheesta, kun äitinsä oli yhtä 50:stä vessapaperirullasta pois heittämässä. Pienen neuvottelutuokion jälkeen konsensus hienosti löydettiin ja loppusiivous sujui helposti kuin heinänteko. Nyt on lapsella siisti huone, tilaa leikkiä ja lelut helposti saatavilla. Nelinkertain hurraa huuto jopa ikkunan pesulle, koska pesurättiä tuo ikkuna on viimeksi nähnyt muuttaessa.

Näinpä tämän aktiiviviikonlopun jälkeen voi mukavin mielin rientää arkea kohti, joka on täynnä hommeleita, jumppaa ja menoa jos jonkinmoista.

lauantai 18. lokakuuta 2014

leppoisasti







Ruksi seinään ja sujahtaen mukavuusalueen ulkopuolelle! Oltiin nimittäin koko perheen voimin haravointipuuhissa! Vaikka yläkropan lihaksissa rykiminen nyt tuntuu, onpa metkanhyvä mieli. Ja ulkoilmailua kerrakseen.

Mitäs muuta? Ekat gaalajuhlallisuudet onnistuneesti takana ja vaikeasti puettava kolttukin löydettiin. Kaupantäti antoi jopa alennusta, todennköisesti säälistä kun näki asiakkaan elikkäs meikäläisen ähisevän mekkoa sovituskopissa ylle. Ja sama asu sujautetaan vaikeasti ylle hieman eri assessöörein ensi viikolla.

Huomenna vähän synttäreiden juhlintaa ja Ipanan huoneen siivousfiksausta. On näet noin neljän asumisvuoden jälkeen aika laittaa lapselle ikkunaan verhot plus tuunailla tarpeettomia leluja säilöön toisaalle. Paha rasti, sillä lapsi on harmillisesti perinnyt isältänsä tietynlaisen hamstrauspiirteen. Jos itku pääsee pelkästään sillä, että äitinsä on kantanut hobbymateriaaliksi tarkoitetun jäätelötikun roskikseen, tarvitaan todennöisesti huomisen siivousprojektin aikana melkoisen pitkää pinnaa ja neuvottelukykyä.

Lokakuista lauantai-iltaa! Pitää tästä rientää Ipanan kauppaan - kauppiaspuuhailu on näköjään verissä!

tiistai 14. lokakuuta 2014

ei mitään hajua






No nyt! Voiskohan taivaalta pudota pari meikäläisen kokoista juhlakolttua - yks huomiseksi ja toinen ens viikoksi? Paniikki iskee.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

but it's like that, and that's the way it is









Tykkääkö joku ihan oikeasti lehtien haravoimisesta? En tiedä mitään yhtä rasittavaa kuin haravanvarteen tarttuminen. Yhtenä vuonna jätettiin väliin kokonaan (saatettiin ehkä vahingossa?) ja keväällä ne samat lehdet odotteli haravointia paljastuttuaan lumen alta (d'oh!). Tarkoituksella kuulkaas haluttiin puuton tontti ja mitä saatiin? Naapurinpappojen puiden lehdet.

Käytiin tänään paijaamassa isosiskon 13-viikkoista uutta pehmeänsöpöä perheenjäsentä. Jopa pikkupipana on kohdannut voittajansa villeydessä.

Aamun hämmentävin hetki koettiin, kun lapsi alkoi hyräillä Tähtien sodan tunnusmusiikkia. Kaikkea ne päiväkodissa oppii.

perjantai 10. lokakuuta 2014

vihdoin viikonloppu





Syysajan tunnistaa helposti ainakin siitä, että kuvausolosuhteet heikkenevät huomattavasti - jopa päiväsaikaan. Työpäivän jälkeen kameraa ei kannata kuvauskulmien toivossa edes ajatella. Mutta onneksi on viikonloppu, tuo meikäläisen lemppari V-sana. Pahoittelut siis kuvien samankaltaisuudesta ja vähäisestä määrästä.

Meikäläisen itkuseurana Miehen lisäksi on tuo liilapullo-vuosikertablossa. Vähän nuo laventelit ja muut hömpötykset epäilyttää, mutta avoimin mielin tänäkin vuonna blögikautta näin aloittelemme. Hilirimpsis ja oikein mainiota viikonloppua!

torstai 9. lokakuuta 2014

on sen aika






Blögihaukka ystävätär tiesi kertoa blögituotteiden saapuneen alkomahoolimyymälöihin. Kävimmekin yhdessä tuumin kieli pitkällä ja blögin vieno maku suussa niitä tänään bussimatkan jälkeen kyselemässä, mutta meille myytiin pelkkää eioota. Mutta sattuipa toveri piipahtamaan myöhemmin vielä kylän toisessa alkomahoolimyymälässä ja sielläpä niitä oli! Pitää malttaman huomisiltaan, vaikka kyllähän tässä blögihammasta jo kolottaakin. Täksi blögikaudeksi toivomma kerrankin hyvänmakuista vuosikertablossaa.

Loppukaneettina kerrottakoon, että on tämäkin blögi-intoilija kohdannut voittajansa. Tuo blögien kauppoihintuloaikataulut tiennyt toveri maisteli viime blögikaudella 16:a eri blögimerkkiä (vai oliko se 14? no käsittämätön määrä joka tapauksessa). Hiljaiseksi vetää.